Vuorovaikutus alkaa ennen sanoja

Törmäsin tutkimukseen, jossa tarkasteltiin kehollista synkroniaa vuorovaikutuksessa. Sitä, miten syke, hengitys, liike ja ilmeet alkavat mukautua toiseen ihmiseen. Ilmiö ei ole uusi, mutta se tekee näkyväksi jotain, mitä johtamisessa harvoin sanoitetaan:

vuorovaikutus ei ole vain sanoja. Se on kehollinen tapahtuma.

Vuorovaikutus alkaa jo ennen ensimmäistä lausetta. Ennen kuin ehdimme miettiä, mitä sanomme. Ennen kuin muodostamme mielipiteen. Ennen kuin “päätämme”, miltä toisesta tuntuu. Keho reagoi jo.

Johtamiskeskustelussa vuorovaikutusta tarkastellaan usein kielellisenä taitona. Puhutaan viestinnästä, vaikuttamisesta ja selkeydestä. Oikeista sanoista. Rakenteista. Kysymyksistä.

Nämä kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä vuorovaikutuksen elementtejä, mutta ne eivät kata koko ilmiötä.

Osa vuorovaikutuksesta tapahtuu tasolla,johon sanat eivät yllä. Kehot lukevat toisiaan jatkuvasti. Ne aistivat turvaa ja uhkaa, kiirettä ja rauhaa, läsnäoloa ja poissaoloa. Tämä kaikki tapahtuu ilman tietoista päätöstä.

Tämä muuttaa myös tapaa ymmärtää johtajuutta. Jos vuorovaikutus on myös kehollinen ilmiö, johtaminen ei voi olla pelkästään ajattelun ja kielellisen ilmaisun taito. Se ei ole vain sitä, mitä sanot.

Se on sitä, mitä toisessa tapahtuu sinun läsnäolossasi.

Turva ei synny selittämällä. Jännite ei katoa perustelemalla. Ne molemmat aistitaan keholla.

Tämä ei tarkoita sitä, että sanat menettäisivät merkityksensä. Se tarkoittaa, että sanat ovat vain osa kokonaisuutta. Ja jos kehollinen taso on ristiriidassa sanotun kanssa, keho voittaa aina lopulta.

Siksi yksi keskeinen kysymys johtamisessa ei mielestän iole:

“Mitä minun pitäisi sanoa?”

Vaan:

“Mitä minun läsnäoloni tekee toiselle?”

Tunteva johtaminen tarkastelee tätä tasoa.

Sitä, mitä tapahtuu ennen sanoja. Ja miten tämä vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu niiden jälkeen.